Lukupiiri kokoontui 11.4. käsittelemään Antti Tuurin Eerikinpojat -teosta.
Hieman kirjailijasta:
Antti Tuuri on syntynyt 1.10.1944 Kauhavalla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Vimpelin yhteiskoulusta 1963 ja valmistui graafisen alan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1972. Tuuri on toiminut johtotehtävissä useissa graafisen alan yrityksissä. Vuonna 1983 hän ryhtyi kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi.
Parhaiten Antti Tuuri tunnetaan lakonisesta kirjoitustyylistään sekä eteläisen Pohjanmaan ”aakeita laakeita” kuvaavista romaaneistaan. Hän on myös kirjoittanut paljon suomalaissiirtolaisten elämästä Atlantin takana. Usein nämä kaksi aihepiiriä yhdistyvät hänen teksteissään. Myös Tuurin tekstit kytkeytyvät toisiinsa: yksi romaani on alkua seuraavalle ja yksi sarja alkaa kuin huomaamattaan kertoa seuraavan sarjan tarinaa.
Kauhavalla syntyneelle Tuurille on etelä-pohjanmaalainen ympäristö asukkeineen ollut tuttu lapsuudesta lähtien. Amerikkaan ja Kanadaan hän on tutustunut matkustelemalla sekä kuuntelemalla siirtolaisten kertomuksia. Näiden kertomusten pohjalta hän on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa annetaan ääni Yhdysvaltoihin muuttaneille suomalaisille.
Tuuri sai Finlandia-palkinnon vuonna 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu. Hänen tuotantoaan on käännetty useille eri kielille ja hän on itse suomentanut islantilaisia saagoja. Tunnustuksena tästä islannin presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1993 Islannin Haukan ritarikunnan ristin.
Tuuri harrastaa matkustamisen lisäksi intohimoisesti perhokalastusta, purjehdusta ja tennistä.
(Lähteet: Kustannusosakeyhtiö Otavan internet-sivut www.otava.fi, Ylen internet-sivut www.yle.fi, www.naytelmat.fi )
Kävimme läpi kierroksen, jossa kaikki piiriläiset saivat kommentoida kirjaa. Kirja herätti monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tuurin pelkistetystä ihmiskuvauksesta osa tykkäsi ja osa ei. Kirja oli usean mielestä diplomi-insinöörin kielellä kirjoitettua - tarkkaa ja selkeää. Naisten tunne-elämän kuvaus puuttui ja dialogia kaivattiin enemmän. Kirjan pääteemoiksi nousivat suvaitsemattomuus ja vallankäyttö. Tuurin pohjatyön huolellisuutta on monissa lähteissä kehuttu, mutta yksi piiriläinen teki huomion, ettei vielä 1700-luvulla ollut Suomessa käytössä termejä passi, luotsi ja poliisi. Eerikinpojat käynnistää Tuurin äitini suku-sarjan, jossa on ilmestynyt tällä hetkellä jo seitsemän kirjaa. Piiriläisten mielestä ensimmäinen osa oli turhan laveasti kirjoitettu ja sen olisi voinut tiivistää sataan sivuun. Etenkin purjehduskuvauksia kirjassa koettiin olevan hieman liikaa. Myös naisenasema 1700-luvulla herätti keskustelua, koska kirjan päähenkilö piikatyttö Ulla koki seksuaalista ahdistelua entisen isäntänsä toimesta ennen maasta lähtöään. Pohdittiin myöskin sitä, että riittikö Ullan sivistys uskonnollisten asioiden pohtimiseen, vai oliko hän vain niin väsynyt, ettei jaksanut. Kirjan uskonnolliset kuvaukset eivät monien piiriläisten mielestä riittäneet antamaan tarpeeksi selkeää käsitystä ko. uskonnollisesta liikkeestä. Muutamilla piiriläisillä heräsi halu lukea sarjan jatko-osat.
Muutamia lainauksia piiriläisten kommenteista:
"Kolmessasadassa vuodessa mikään ei ole muuttunut."
"Kirjailijan tuotteliaisuus ei ole suositus - missä syvyys?"
"Ahdistava kirja - tuli tunne, että minne nämä ihmiset ovat matkalla?"
"Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matkallaolo."
"Miten rahat riittivät ruokaan?"
"Vaikutuksen kirjassa teki ihmisten nöyryys - tyydyttiin kohtaloon."
Kirsi ja Ritu
