Herättävä kirja - ei nukahtamismahdollisuutta

Toukokuussa lukupiiri kokoontui viimeisen kerran ja kirjana oli Arundhati Royn Joutavuuksien jumala

 

Hieman kirjailijasta:

Arundhati Roy

Joutavuuksien jumala on intialaisen naiskirjailijan Arundhati Royn esikoisteos.  Roy on syntynyt 24. marraskuuta 1961, Shillong, Meghalaya, Intia).  Hän on on intialainen kirjailija ja kansalaisaktivisti. Royn vanhemmat erosivat hänen ollessaan hyvin nuori. Hän muutti äitinsä, naisaktivisti Mary Royn kanssa äidin kotiseudulle Aymanamiin Keralaan. Myös Joutavuuksien jumalan tapahtumat sijoittuvat Aymanamin kaupunkiin ja on ns. puoliksi omaelämäkerrallinen. Roy on opiskellut arkkitehtuuria Delhissä.

Joutavuuksien jumala ilmestyi vuonna 1997 (suom. vuonna 1999). Sen jälkeen Roylta on ilmestynyt kaksi muuta romaania The Cost of Living (1999) ja Power Politics (2002). Näitä ei ole suomennettu. Lisäksi hän on kirjoittanut yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitteleviä esseitä ja kannanottoja sekä elokuvakäsikirjoituksia. Joutavuuksien jumala saavutti ilmestyttyään suuren suosion ja voitti vuoden 1997 Booker-palkinnon. Roy oli ensimmäinen intialainen nainen ja ensimmäinen kotimaassaan asuva intialainen, jolle tämä palkinto on myönnetty. Kirja aiheutti rohkeiden teemojensa vuoksi ristiriitaisia reaktioita. Sitä kehuttiin loistavaksi kaunokirjalliseksi teokseksi, mutta se herätti myös paheksuntaa. Intiassa Royta vastaan jopa nostettiin oikeusjuttu, sillä Joutavuuksien jumalaa pidettiin moraalisesti arveluttavana. Kirja suututti myös Keralan vasemmistolaisia piirejä, joiden toimintaa kuvataan kirjassa koomisessa valossa.

 

Lukupiirissä sanottua:

Moni piiriläinen piti kirjan alkua pitkästyttävänä ja sekavana. Sen vuoksi useammalta jäikin kirjan lukeminen kesken. Myös kirjan lukeneet totesivat, että sadan sivun jälkeen vasta teksti alkoi "vetää". Siltikään kirja ei todellakaan ollut mikään nopea lukuromaani vaan se vaati hitaampaa lukemista ja pohdiskelua. Intialaisille tyypillinen rönsyilevä kerrontaperinne näkyi kirjassa ja sitä verrattiinkin esim. Salman Rushdien tuotantoon. Kirjan juoni kiertelee, ennakoi ja varoittaa - kertoo vähitellen kauhutarinansa. Toisaalta kirjaa pidettiin kammottavana, mutta myös vahvana ja koskettavana. Kaksosten tarina oli kirjan parasta antia, vaikkakin kirjan henkilöt avautuivat lukijalle hyvin vähitellen.

 

Lukupiirissä vuoden aikana luetuista kirjoista pidettiin äänestys, jossa jokainen sai valita suosikkinsa. Kaksi kirjaa oli ylitse muiden: David Gutersonin Lumi peittää setripuut ja Olli Jalosen Poikakirja.

 

Lukupiiri jää nyt toistaiseksi tauolle ja toivommekin aktiivisille piiriläisillemme lämmintä ja lukurikasta kesää!

 

Kirsi ja Ritva

Toukokuun kirja

 

Toukokuun kirjana on Arundhati Roy:n Joutavuuksien jumala.

"Kaikki he rikkovat sääntöjä. Kaikki he kävivät kielletyillä alueilla. Kaikki he muuttelivat sääntöjä, jotka määräsivät ketä sai rakastaa ja miten. Ja miten paljon."

On vuosi 1969. Taivaansininen Plymouth kiitää maantietä kromatut perälevyt välkkyen, kunnes se juuttuu maantiellä työläisten mielenosoitukseen. Sisällä istuvat kaksoset Rahel ja Estha.
Kaksoset ovat varttuneet sokean isoäitinsä säilyketehtaassa banaanihillopurkkien ja pippurikasojen keskellä. Riitainen, ahne suku ei kyllä perhesiteistä perusta. Poikkeuksena on kaksosten kaunis äiti, miehensä jättänyt Ammu, joka haluaisi antaa lapsilleen hyvän elämän. Mutta hän on suvun mielestä varsinainen häpeäpilkku. Öisin hän rakastaa puuseppä Veluthaa, saastaista paariaa ja kaksosten ystävää, jota kaikki halveksivat.
Chacko-eno taas on saanut hienon koulutuksen Englannissa, mutta sielultaan tämä pikkelsiparoni ja parantumaton naistennipistelijä on pesunkestävä marxisti. Pelottava isoäiti Baby Kochamma, entinen nunna, tuo hiljaisuuden ja kuoleman kaksosten elämään. Rahel ja Estha oppivat että yksi joutava lause voi tappaa rakkauden ja vääristää kaiken peruuttamattomasti.

Arundhati Royn JOUTAVUUKSIEN JUMALA on maaginen, lumoavan kaunis yhdistelmä kauhua ja elämänrikkautta. Intialaisen perheen tarina avautuu kuin pähkinä - sen syiden ja seurausten verkosta kasvaa vangitseva unenomainen tragedia.
(takakansiteksti)

Klassikkoainesta

Huhtikuun kirjana oli David Gutersonin Lumi peittää setripuut.

David Guterson - vaatimaton menestyskirjailija:

David Guterson syntyi Seattlessa, Washingtonissa, 4.5.1956. Lakimies isältään nuori David sai neuvon “Tee jotain mistä pidät ennen kuin alat ajatella rahaa ja muita asioita.” Guterson lähti opiskelemaan Washingtonin yliopistoon ja innostui siellä kirjoittamisesta. Aluksi David kirjoitteli novelleja eri lehtiin, kunnes vuonna 1982 valmistui kirjallisuuden ja englannin opettajaksi. Ennen ammattikirjailijaksi ryhtymistä hän toimi opettajana 12 vuotta. Hän avioitui nuorena (1979) ja muutti vaimoineen pienelle Bainbridgen saarelle lähelle Seattlea, Amerikan luoteisrannikolle. Heille syntyi kolme poikaa ja yksi tytär ja niinpä kirjailijan piti ottaa kirjoitusaikaa aamuyön tunneista.

Vuonna 1989 kirjailijalta ilmestyi ensimmäinen novellikokoelma. Toinen kirja olikin sitten tietokirja (1992), jossa hän kirjoitti perheen kokemuksista kotikoulun pitämisestä heidän lapsilleen. Ensimmäistä romaaniaan Lumi peittää setripuut (1994, suom. 1996) David Guterson kirjoitti viisi vuotta, sillä hän perehtyi huolellisesti erilaisiin kirjan taustatietoihin (esim. mansikanviljely, lohenkalastus ja japanilaisten kohtelu Amerikan sotavuosina). Kirjaa myytiin mukavasti ja myyntiluvut kasvoivat huimasti sen jälkeen, kun kirja sai arvostetun PEN/Faulkner Award –palkinnon sekä myöhemmin muita palkintoja. Lumi peittää setripuut –kirjasta on tehty myös elokuva.

David Guterson ei menestyksen jälkeenkään halunnut muuttaa elintapojaan tai asuinympäristöään. Seuraavaa kirjaa kirjoittaessaan kirjailija kertoi, että hän ei halua kirjojensa olevan pelkkää viihdettä, vaan haluaa käsitellä myös esim. filosofisia kysymyksiä. Suomeksi häneltä on toistaiseksi ilmestynyt toinen kirja, Vuorilta itään, vuonna 1999. 

Rinkelissä puhuttua:

Osa piiriläisistä selkeästi piti oikeudenkäyntikuvausta mielenkiintoisena, osa taas pitkästyttävänä. Kirjan henkilöiden luonnekuvaukset olivat kaikkien mielestä erinomaisia. Kyseessä oli rakkaustarina ja murhamysteeri. Kulttuurierot koettiin kirjan yhdeksi tärkeimmäksi teemaksi. Kirjan tapahtumat sijoittuivat 1950-luvulle, jolloin sodasta oli vasta vähän aikaa, joten se näkyi eri kansallisuuksien välisinä ennakkoluuloina. Kenestä tahansa voidaan saada vihollinen propagandalla. Kirjan mieshenkilöistä suuri osa oli ollut sodassa, joka oli jättänyt heihin jälkensä - he olivat sulkeutuneita. San Piedron saari oli pieni ja melko suljettu yhteisö, jonne muualta tulleen ei varmastikaan ollut helppo sopeutua. Yhdysvalloissa maahanmuuttajien oikeuksia oli myös rajoitettu lakisääteisesti. Kirjan rakenne oli mielenkiintoinen; takaumat toimivat hienosti. Tosin kirjan alku koettiin muutamien toimesta pitkästyttäväksi, mutta tarina alkoi kuitenkin lopulta viedä mennessään. Lukija pystyi aistimaan kirjan henkilöiden mielentilat, mikä on todellista taidetta. Kirjasta todettiin, että se on varsinainen helmi ja klassikkoainesta. Sanottiinpa jopa, että kirja hipoo täydellisyyttä.

Huhtikuun kirja

 

Huhtikuun kirjana on David Gutersonin Lumi peittää setripuut.

Takakansiteksti: 

San Piedro on mystisen kaunis saari Seattlen edustalla. Ennen saarta asuttivat rinnan Euroopasta tulleet siirtolaiset ja mansikkapelloilla ahkeroivat japanilaiset. Toinen maailmasota repäisi kuilun asukkaiden välille, eikä mikään palannut enää ennalleen. Kun sitten arvostettu kalastaja kuolee oudoissa olosuhteissa, patoutunut kauna näyttää kauhistuttavan voimansa. Tapahtumat laajenevat kuvaukseksi kolmen sukupolven elämästä, kulttuurien välisestä kuilusta, ihmisen vastuusta ja rakkaudesta.

"Maisema on aina mielentila"

Maaliskuussa keskustelimme Jamie Zeppan omaelämänkerrallisesta kirjasta Ylitse taivaan ja maan

 

Hieman kirjailijasta:

 

JAMIE ZEPPA

Jamie Zeppa on syntynyt  vuonna 1964 Kanadan Ontarion Sault Sainte Marie:ssa. Oppiarvoltaan hän on kirjallisuustieteen maisteri. Nykyään hän opettaa englannin kieltä Seneca Collegessa Torontossa.

Vuonna 1996 Jamien essee ensimmäisestä kuukaudestaan Bhutanissa voitti CBC-Canadian kirjallisuuspalkinnon. Esseestä kasvoi lopulta kokonainen kirja Beyond the sky and the earth (1999) – Ylitse taivaan ja maan (suom. 2000). Kirja on julkaistu kymmenessä eri maassa ja käännetty seitsemälle eri kielelle (2010 menn.).

Zepalta on ilmestynyt vuonna 2011 novelli Every time we say goodbye. Kirjaa ei ole suomennettu. Hän on myös julkaissut artikkeleita useissa eri lehdissä.

 

"Sinun on lähdettävä kodistasi ja jätettävä maasi. Niin tekevät kaikki Buddhan lapset" Tässä yksi kirjan monista buddhalaisista viisauksista.

 

Keskustelua lukupiirissä:

Lähtö maapallon toiselle puolelle, syrjäiseen Bhutaniin, oli päähenkilön nuoruuden repäisy tavallisesta arjesta. Silloin elettiin 1980-luvun jälkimmäistä puoliskoa. Myös Jamien avoimuus ja sydämellisyys auttoi sopeutumisessa vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Kirjan alkuosasta pidettiin eniten. Siinä kuvattiin Jamien alkuaikoja Bhutanissa ja lasten opettamista pienessä kylässä. Ensimmäiset kaksi viikkoa Jamie söi vain keksejä, kunnes oppilaat opettivat hänelle ruuan laittamista petrolikeittimellä. Bhutanissa ihmisillä on mitä he tarvitsevat - ei yhtään enempää. Ihmisten välittömyys ja ystävällisyys korvasi aineelliset puutteet. Zeppan kirja on hyvin visuaalista luettavaa - Bhutanin jylhät vuoret ja riisipellot lukija saattoi kuvitella silmissään.

 

Keskustelimme kulttuurieroista, joka on kirjan keskeinen teema. Bhutan on edelleen maailman eristyneimpiä valtioita ja vallitseva tila halutaan säilyttää. Esim. televisio sallittiin maassa vasta vuonna 1998. Bhutanin talous on maailman vähiten kehittyneimpiä.

 

Kaikki lukupiiriläiset pitivät kirjasta ja olisivat halunneet lukea lisää kirjailijan elämästä.

 

Kirjailija pohtii kirjassaan mm. saapumisen ja perillepääsyn eroa: "Saapuminen on fyysistä ja tapahtuu kertaheitolla. Määränpäähän voi saapua pääsemättä silti koskaan perille - sinne tulee ja siellä katselee ympärilleen, ottaa muutamia valokuvia, tekee vähän muistiinpanoja ja lähettää kortteja kotiin. Siten matkustava luulee tietävänsä, missä on, mutta ei todellisuudessa ole edes lähtenyt kotoa. Kauemmin kestää päästä perille. Silloin siirtyy paikasta toiseen hitaasti, pieninä palasina. Perillepääsy tuntuu siltä kuin heräisi vähän kerrassaan monen viikon kuluessa. Jonakin aamuna sitä avaa silmänsä ja on lopultakin perillä, oikein todella perillä."

 

 

Maaliskuun kirja

Maaliskuun kirjana on Jamie Zeppan Ylitse taivaan ja maan.

Kirjan etuliepeestä:
Vuonna 1989 kokeilunhaluinen 22-vuotias Jamie Zeppa lähtee ensi kertaa Pohjois-Amerikasta matkustaakseen Bhutaniin, pieneen, sulkeutuneeseen kuningaskuntaan Himalajalla. Hän jättää taakseen suojatun lapsuuden kanadalaisessa pikkukaupungissa, lupaavan akateemisen uran ja turvallisen kihlatun. Hänen on määrä toimia kaksi vuotta englanninopettajana syrjäisessä vuoristokylässä. Alun kulttuurishokki on tyrmäävä, eikä hän usko kestävänsä köyhyyden, syöpäläisten ja maanvyörymien keskellä edes kahta viikkoa. Vähitellen maan kauneus, buddhalainen maailmankatsomus ja bhutanilainen rakastettu saavat hänet kyseenalaistamaan aiemmat länsimaiset käsityksensä hyvästä elämästä. Kanadaan palaa lopulta muuttunut nainen, joka odottaa lasta bhutanilaiselle miehelle ja suunnittelee avioliittoa tämän kanssa.
Zeppa kuvaa rehellisesti ja humoristisesti vaikeaa sopeutumistaan uuteen kulttuuriin, jossa kaikki on opeteltava uudelleen alusta asti. Hän maalaa bhutanilaisen maiseman eteemme todellisen innoituksen vallassa, ja tutustumisestaan ja lopulta kääntymyksestään buddhalaisuuteen hän kertoo avoimesti ja uskottavasti.

Mikä on ihmisen suurin synti?

Helmikuun kirjana oli Katja Kallion Syntikirja.

Tietoja kirjailijasta:

Katja Kallio – leffafriikki lukutoukka

Katja Kallio on syntynyt 17.9.1968 Turussa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1987 Turun Klassikon lukiosta ja opiskeli sen jälkeen Turun yliopistossa italian ja espanjan kieltä ja kirjallisuutta sekä yleistä kirjallisuutta. Kallio on työskennellyt kustannustoimittajana, tiedottajana ja suomentajana sekä kolumnistina. Hän on kääntänyt kaunokirjallisuutta englannista ja espanjasta esim. Pablo Nerudan runokirjan Kysymysten kirjan, joka ilmestyi vuonna 1999.

Katja Kallio on julkaissut romaaneja, humoristisen kirjoituskokoelman (Tyypit) ja lastenkirjan Bibi muuttaa Suomeen yhdessä Maggie Lindholmin kanssa. Hän on kirjoittanut myös kirjan Elokuvamuisti elämänsä elokuvista ja televisiosarjoista. Kahdesta hänen romaanistaan on tehty elokuva: Kuutamolla (2002) ja Sooloilua (2007), josta hän oli Jussi-ehdokkaana käsikirjoituksesta. Katja Kallion kirjojen aiheita ovat mm. parisuhteen alkaminen, väljähtyminen ja uuden alun mahdollisuus. Tänä vuonna Kalliolta ilmestyy uusi kirja Säkenöivät hetket, jota mainostetaan ”hurja ja lumoava romaani läheisyydestä ja yksityisyydestä”.

Katja Kallio on naimisissa musiikkialalla työskentelevän Asko Kallosen kanssa ja heillä on kaksi tytärtä Elsa ja Ester. Hänen harrastuksiaan ovat lukeminen, elokuvat, liikunta, kiiltokuvien ja paperinukkejen keräileminen.

Lähteet:

Suomalaisia kirjailijoita, toim. Juhani Kohonen ja Risto Rantala, 2004

www.otava.fi

www.kirjasamo.fi

www.wikipedia.fi

Keskustelua Syntikirjasta:

Kaikki piiriläiset pitivät kirjaa helpompana kuin edellistä, Linn Ullmannin, kirjaa. Syntikirjassa oli monta teemaa, mutta se oli helppolukuinen, eli teksti oli suoraa ja selkeää. Kirja vaikutti kevyeltä, muttei pohjimmiltaan ollut sitä, koska esimerkiksi äitien ja tyttärien suhteet ovat vaikeita. Melkein jokaisella kirjan henkilöllä oli oma pakomatkansa: Sofia pakeni maalle parisuhdetta, Tuulikki pakeni lastaan ja miestään uskottomuuteen, Henri pakeni vaimoaan uuteen suhteeseen. Lopulta sosiaaliset kulissit rikkoontuvat ja salaisuudet paljastuvat. Näin kävi esimerkiksi täydellisyyttä tavoittelevalle Deniselle, kun hänen syömishäiriönsä paljastui Henrille ja ystäville. Lukupiirissä pohdittiin kirjan syntiteemaa ja suurinta syntiä. Olisiko se ihmisen epäaitous..? Syntikirja on soljuvaa kieltä - kuin lastu laineilla.