Syksyn toisessa kokoontumisessa 17.10.2012
keskustelimme Ian McEwanin kirjasta Ikuinen rakkaus.
Kirjailijan
taustaa:
Ian McEwan on brittiläinen 21.6.1948
syntynyt kirjailija. McEwan syntyi Englannissa ja vietti suuren osan
lapsuudestaan Itä-Aasiassa, Saksassa ja Pohjois-Afrikassa, mihin hänen isänsä,
skottilainen upseeri, oli sijoitettu työnsä vuoksi. Yliopistossa opiskellessaan
McEwanin pääaineena oli englantilainen kirjallisuus. Ian McEwania pidetään
yhtenä Britannian merkittävimmistä nykykirjailijoista ja hän on saanut lukuisia
palkintoja esim. Booker –palkinnon vuonna 1998. Myös Suomessa hän on erittäin
pidetty kirjailija ja esim. lukupiiriläisistämme kaksi toivoin hänen kirjaansa
yhteiseksi lukukokemukseksi.
Ian
McEwanin esikoisteos Sementtipuutarha ilmestyi vuonna 1978 ja se suomennettiin
vuonna 1980. Tyylillisesti McEwan on aika perinteinen kertoja, mutta
realistisista lähtökohdista hän kehittää lyyrisiä ja unenomaisia aineksia
sisältävän maailman, joka on usein hyvin omaperäinen.
McEwanille on luonteenomaista tarkan ja viileän kuvaustavan ja kammottavan
sisällön välinen ristiriita. Seksuaalisuus on eräs keskeisimmistä teemoista
McEwanin tuotannossa ja hänellä on myös viehtymys psyykkisten häiriöiden
kuvaamiseen kirjoissaan. McEwanin romaaneissa tavalliset ihmiset joutuvat
kohtaamaan usein kriisin tai sattumuksen, joka muuttaa heidän elämänsä suuntaa.
Tästä on hyvä esimerkki lokakuun lukupiirikirjamme Ikuinen rakkaus. Ikuinen
rakkaus –kirjaa onkin sanottu Ian McEwanin parhaaksi kirjaksi. Tällä hetkellä
häneltä on suomennettu yhteensä 11 kirjaa
Piirissä
puhuttua:
McEwanin
kirja herätti vahvoja tunteita piiriläisissä. Ahdistus oli päällimmäinen tunne,
mikä monilla jäi mieleen. Toisaalta todettiin, että kirja on onnistunut, kun se
herättää tunteita lukijassa. Kirja on aiheeltaan rankka, ja monet piiriläiset
pystyivät samaistumaan päähenkilöön omien kokemuksiensa kautta. Päähenkilöt
koettiin hieman omituisina ja itsekkäinä ihmisinä. McEwanin kieli on
hypnoottista ja pitää lukijan otteessaan kirjan loppuun asti. Todettiin, että
kirjassa oli hieman liikaa tarkkaa kuvausta, jota olisi voinut tiivistää.
Muutama totesi, että he eivät tykkää lukea ihmisen päänsisäisistä asioista.
Kirjan nimi koettiin satiiriseksi - rakkaus voi olla kuin sairaus.