Toukokuun kirja

 

Toukokuun kirjana on Arundhati Roy:n Joutavuuksien jumala.

"Kaikki he rikkovat sääntöjä. Kaikki he kävivät kielletyillä alueilla. Kaikki he muuttelivat sääntöjä, jotka määräsivät ketä sai rakastaa ja miten. Ja miten paljon."

On vuosi 1969. Taivaansininen Plymouth kiitää maantietä kromatut perälevyt välkkyen, kunnes se juuttuu maantiellä työläisten mielenosoitukseen. Sisällä istuvat kaksoset Rahel ja Estha.
Kaksoset ovat varttuneet sokean isoäitinsä säilyketehtaassa banaanihillopurkkien ja pippurikasojen keskellä. Riitainen, ahne suku ei kyllä perhesiteistä perusta. Poikkeuksena on kaksosten kaunis äiti, miehensä jättänyt Ammu, joka haluaisi antaa lapsilleen hyvän elämän. Mutta hän on suvun mielestä varsinainen häpeäpilkku. Öisin hän rakastaa puuseppä Veluthaa, saastaista paariaa ja kaksosten ystävää, jota kaikki halveksivat.
Chacko-eno taas on saanut hienon koulutuksen Englannissa, mutta sielultaan tämä pikkelsiparoni ja parantumaton naistennipistelijä on pesunkestävä marxisti. Pelottava isoäiti Baby Kochamma, entinen nunna, tuo hiljaisuuden ja kuoleman kaksosten elämään. Rahel ja Estha oppivat että yksi joutava lause voi tappaa rakkauden ja vääristää kaiken peruuttamattomasti.

Arundhati Royn JOUTAVUUKSIEN JUMALA on maaginen, lumoavan kaunis yhdistelmä kauhua ja elämänrikkautta. Intialaisen perheen tarina avautuu kuin pähkinä - sen syiden ja seurausten verkosta kasvaa vangitseva unenomainen tragedia.
(takakansiteksti)

Klassikkoainesta

Huhtikuun kirjana oli David Gutersonin Lumi peittää setripuut.

David Guterson - vaatimaton menestyskirjailija:

David Guterson syntyi Seattlessa, Washingtonissa, 4.5.1956. Lakimies isältään nuori David sai neuvon “Tee jotain mistä pidät ennen kuin alat ajatella rahaa ja muita asioita.” Guterson lähti opiskelemaan Washingtonin yliopistoon ja innostui siellä kirjoittamisesta. Aluksi David kirjoitteli novelleja eri lehtiin, kunnes vuonna 1982 valmistui kirjallisuuden ja englannin opettajaksi. Ennen ammattikirjailijaksi ryhtymistä hän toimi opettajana 12 vuotta. Hän avioitui nuorena (1979) ja muutti vaimoineen pienelle Bainbridgen saarelle lähelle Seattlea, Amerikan luoteisrannikolle. Heille syntyi kolme poikaa ja yksi tytär ja niinpä kirjailijan piti ottaa kirjoitusaikaa aamuyön tunneista.

Vuonna 1989 kirjailijalta ilmestyi ensimmäinen novellikokoelma. Toinen kirja olikin sitten tietokirja (1992), jossa hän kirjoitti perheen kokemuksista kotikoulun pitämisestä heidän lapsilleen. Ensimmäistä romaaniaan Lumi peittää setripuut (1994, suom. 1996) David Guterson kirjoitti viisi vuotta, sillä hän perehtyi huolellisesti erilaisiin kirjan taustatietoihin (esim. mansikanviljely, lohenkalastus ja japanilaisten kohtelu Amerikan sotavuosina). Kirjaa myytiin mukavasti ja myyntiluvut kasvoivat huimasti sen jälkeen, kun kirja sai arvostetun PEN/Faulkner Award –palkinnon sekä myöhemmin muita palkintoja. Lumi peittää setripuut –kirjasta on tehty myös elokuva.

David Guterson ei menestyksen jälkeenkään halunnut muuttaa elintapojaan tai asuinympäristöään. Seuraavaa kirjaa kirjoittaessaan kirjailija kertoi, että hän ei halua kirjojensa olevan pelkkää viihdettä, vaan haluaa käsitellä myös esim. filosofisia kysymyksiä. Suomeksi häneltä on toistaiseksi ilmestynyt toinen kirja, Vuorilta itään, vuonna 1999. 

Rinkelissä puhuttua:

Osa piiriläisistä selkeästi piti oikeudenkäyntikuvausta mielenkiintoisena, osa taas pitkästyttävänä. Kirjan henkilöiden luonnekuvaukset olivat kaikkien mielestä erinomaisia. Kyseessä oli rakkaustarina ja murhamysteeri. Kulttuurierot koettiin kirjan yhdeksi tärkeimmäksi teemaksi. Kirjan tapahtumat sijoittuivat 1950-luvulle, jolloin sodasta oli vasta vähän aikaa, joten se näkyi eri kansallisuuksien välisinä ennakkoluuloina. Kenestä tahansa voidaan saada vihollinen propagandalla. Kirjan mieshenkilöistä suuri osa oli ollut sodassa, joka oli jättänyt heihin jälkensä - he olivat sulkeutuneita. San Piedron saari oli pieni ja melko suljettu yhteisö, jonne muualta tulleen ei varmastikaan ollut helppo sopeutua. Yhdysvalloissa maahanmuuttajien oikeuksia oli myös rajoitettu lakisääteisesti. Kirjan rakenne oli mielenkiintoinen; takaumat toimivat hienosti. Tosin kirjan alku koettiin muutamien toimesta pitkästyttäväksi, mutta tarina alkoi kuitenkin lopulta viedä mennessään. Lukija pystyi aistimaan kirjan henkilöiden mielentilat, mikä on todellista taidetta. Kirjasta todettiin, että se on varsinainen helmi ja klassikkoainesta. Sanottiinpa jopa, että kirja hipoo täydellisyyttä.