Anne Tylerin Amerikan lapset -kirjan pohjalta virisi vilkas keskustelu kevään viimeisessä lukupiirissä. Kirjaa pidettiin melko helppona ja viihdyttävänä lukuromaanina, mutta toisaalta se herätti monenlaisia ajatuksia vanhenemisesta, kulttuurieroista, ulkopuolisuuden tunteesta ja adoptiosta. Mietimme yhdessä, että onko kirjassa kyse amerikkalaisen ja iranilaisen kulttuurin erosta vai vain ihmisten erilaisuudesta yleensä. Kirjan henkilöistä Maryamiin samaistuttiin eniten ja hänen kauttaan voitiin peilata omaa elämää. Tätä Anne Tylerin kirjaa ei pidetty hänen parhaimpanaan vaan sellaisena pidettiin esim. kirjaa Elämän tikapuilla.
Lukupiirissä sanottua:
"Ei ole sellaista kirjaa, josta ihminen ei opi jotakin."
"Ihmisen elämä on kuin talo ja lapsuus on sen kivijalka."
"Kun ihminen adoptoi lapsen, niin se on hänen lapsensa."
"Järjestettyjä avioliittoja on ollut myös Suomessa."
"Alku vei heti keskelle tapahtumia ja esitteli kirjan keskeiset henkilöt."
"Joitakin vanhenemiseen liittyviä teemoja tunnistin, myös maahanmuuttajien asioita pohdin jälkeenpäinkin."
"Ulkomailta adoptoiduista lapsista tuli täysin amerikkalaisia - miten mahtoi heidän murrosikänsä sujua."
"Ajattelemisen aihetta tuli. Miten itse mahtaisin suhtautua esim. omien lasten adoptioon..."
Lukupiiri Rinkeli kokoontuu taas syyskuussa.
Aurinkoista kesää ja mukavia lukuhetkiä!
Kirsi ja Ritu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti