Rakkaus voi olla kuin sairaus

Syksyn toisessa kokoontumisessa 17.10.2012 keskustelimme Ian McEwanin kirjasta Ikuinen rakkaus.

Kirjailijan taustaa:

Ian McEwan on brittiläinen 21.6.1948 syntynyt kirjailija. McEwan syntyi Englannissa ja vietti suuren osan lapsuudestaan Itä-Aasiassa, Saksassa ja Pohjois-Afrikassa, mihin hänen isänsä, skottilainen upseeri, oli sijoitettu työnsä vuoksi. Yliopistossa opiskellessaan McEwanin pääaineena oli englantilainen kirjallisuus. Ian McEwania pidetään yhtenä Britannian merkittävimmistä nykykirjailijoista ja hän on saanut lukuisia palkintoja esim. Booker –palkinnon vuonna 1998. Myös Suomessa hän on erittäin pidetty kirjailija ja esim. lukupiiriläisistämme kaksi toivoin hänen kirjaansa yhteiseksi lukukokemukseksi.

Ian McEwanin esikoisteos Sementtipuutarha ilmestyi vuonna 1978 ja se suomennettiin vuonna 1980. Tyylillisesti McEwan on aika perinteinen kertoja, mutta realistisista lähtökohdista hän kehittää lyyrisiä ja unenomaisia aineksia sisältävän maailman, joka on usein hyvin omaperäinen.
McEwanille on luonteenomaista tarkan ja viileän kuvaustavan ja kammottavan sisällön välinen ristiriita. Seksuaalisuus on eräs keskeisimmistä teemoista McEwanin tuotannossa ja hänellä on myös viehtymys psyykkisten häiriöiden kuvaamiseen kirjoissaan. McEwanin romaaneissa tavalliset ihmiset joutuvat kohtaamaan usein kriisin tai sattumuksen, joka muuttaa heidän elämänsä suuntaa. Tästä on hyvä esimerkki lokakuun lukupiirikirjamme Ikuinen rakkaus. Ikuinen rakkaus –kirjaa onkin sanottu Ian McEwanin parhaaksi kirjaksi. Tällä hetkellä häneltä on suomennettu yhteensä 11 kirjaa

Piirissä puhuttua:

McEwanin kirja herätti vahvoja tunteita piiriläisissä. Ahdistus oli päällimmäinen tunne, mikä monilla jäi mieleen. Toisaalta todettiin, että kirja on onnistunut, kun se herättää tunteita lukijassa. Kirja on aiheeltaan rankka, ja monet piiriläiset pystyivät samaistumaan päähenkilöön omien kokemuksiensa kautta. Päähenkilöt koettiin hieman omituisina ja itsekkäinä ihmisinä. McEwanin kieli on hypnoottista ja pitää lukijan otteessaan kirjan loppuun asti. Todettiin, että kirjassa oli hieman liikaa tarkkaa kuvausta, jota olisi voinut tiivistää. Muutama totesi, että he eivät tykkää lukea ihmisen päänsisäisistä asioista. Kirjan nimi koettiin satiiriseksi - rakkaus voi olla kuin sairaus.