"Mies on selkärankainen eikä lapamato"

Marraskuussa kokoonnuimme Olli Jalosen Poikakirjan merkeissä. 

Hieman kirjailijasta:

Olli Jalonen on syntynyt 21.2.1954 Helsingissä.

Isä metallimies Jouko Jalonen ja äiti kankuri Hilkka Lehtonen. Olli Jalonen on maamme arvostetuimpia prosaisteja. Hän tuli julkisuuteen Otavan järjestämässä novellikilpailussa vuonna 1978 teoksella Unien tausta. Jalonen sai Finlandia-palkinnon Isäksi ja tyttäreksi-romaanistaan vuonna 1990. Jalosen teoksia on käännetty ruotsiksi, norjaksi, viroksi, englanniksi ja saksaksi. Ylioppilaaksi Jalonen pääsi vuonna 1973 ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna -78. Hän suoritti jatko-opintoja Trinity Collegessa Dublinissa. Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti hänestä tuli 1985 ja filosofian tohtoriksi Jalonen väitteli Tampereen yliopistossa 2006. Hän on toiminut muun muassa toimittajana, tiedottajana ja tutkijana, asunut Suomessa, Ruotsissa ja Irlannissa. Taiteen keskustoimikunta nimitti Jalosen taitelijaprofessoriksi viiden vuoden toimintakaudelle (2005–2010) huhtikuussa 2005.

Kirjoittanut myös salanimillä Hanneliina Seret (Suhteellisia iloja: Kolme pienoisromaania rakkauden tavoista, 1993) ja Sari-Helena Tenni (kolmasosa koirapään kuolemasta-dekkari, 1994).

Hän on naimisissa Riitta Jalosen kanssa ja he asuvat Hämeenlinnassa.

Lähde: Sanojen aika - suomalaisia nykykirjailijoita –sivusto.

Piirissä sanottua: 

Kirja oli mukavaa vaihtelua pariin edelliseen lukupiirikirjaan, jotka koettiin melko raskaiksi aiheiltaan. Jalosen kirjassakin oli dramaattisia käänteitä, mutta kirjailijan tapa käsitellä asioita oli positiivinen. Koulupojan näkökulma on tavoitettu kirjassa hyvin, mutta rivien väleistä löytyy myös kypsempiä ajatuksia. Valtaosa piiriläisistä totesi, että kirja oli luettava pohdiskellen - lause kerrallaan. Silti teksti vei monet mukanaan. Omakohtaiset muistot heräsivät monella peltikaton kuumuuden ja puruvintin tuoksujen myötä. Ajankuvaus oli tarkkaa ja hyvinkin paikkansapitävää. Pari piiriläistä tosin totesi, että kirja olisi voinut sijoittua hyvin 1950-luvullekin. Eniten tunteita herätti koulukiusattu poika "Elefantti". Myös opettajien ankaruus oli monen piiriläisen taholta tuttua tuona aikana. Hienoksi koettiin se, että perhe piti yhtä vaikeiden asioidenkin edessä. Esimerkiksi Ollin Eini-siskon raskaus tuntui yhdistävän perhettä entisestään. Kirjan loppu jäi auki, ja sen merkityksiä pohdittiin kokoontumisen lopuksi. Ollin huoli nuoremmasta sisaruksestaan ainakin nähtiin keskeisenä paitsi viimeisellä sivulla, myös koko kirjan aikana. Pari piiriläistä kommentoi Olli Jalosen Poikakirjaa sanalla "täydellinen"!

 

Ehdimme piiriläisten kanssa myös veikkaamaan tulevia Finlandia-palkintoehdokkaita, joita ei siis vielä eilen oltu julkaistu. 

Piiriläisten ehdotuksia olivat:

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Sirpa Kähkönen: Hietakehto

Riikka Pulkkinen: Vieras

Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa

Eeva Kilpi: Kuolinsiivous

Olli Jalonen: Karatolla

Pekka Hiltunen: Sysipimeä

Reidar Palmgren: Sudenmarja

Ville Ropponen: Uralilainen ikkuna 

Nythän jo tiedämme, että ehdotuksista ainoastaan yksi osui oikeaan, eli Aki Ollikaisen Nälkävuosi on Finlandia-palkintoehdokkaana tänä vuonna.