Kuin leikkaamaton elokuvakäsikirjoitus

Tammikuussa kokoonnuimme käsittelemään Linn Ullmannin kirjaa Kun olen luonasi.

 

Tietoja kirjailijasta

Linn Ullmann (s. 9. elokuuta 1966, Oslo, Norja) (alk. Karin Beate Ullmann) on viime vuosina noussut yhdeksi Pohjoismaiden merkittävimmistä ja omaleimaisimmista kirjailijoista. Hänen teoksiaan on julkaistu Euroopassa ja Yhdysvalloissa, yhteensä 30 maassa. Jo hänen esikoisromaaninsa oli huomattava kansainvälinen menestys.

Linn Ullmann opiskeli Englannin kirjallisuutta, suoritti loppututkintonsa New York Universityssä ja palasi vuonna 1990 journalistiksi Osloon. Hän oli jo vakiinnuttanut asemansa kirjallisuusarvostelijana, kun esikoisromaani Ennen unta ilmestyi 1998 (suom. 1999). Hänen toinen romaaninsa Kun olen luonasi (suom. 2002) sai sekin lukevan yleisön ja kriitikoiden arvostuksen. Kolmas kirja Armo (suom. 2004) voitti Norjassa lukijoiden kirjallisuuspalkinnon, ja tanskalainen Weekendavisen listasi sen vuoden kymmenen parhaimman romaanin joukkoon.

Ullmann on ohjaaja Ingmar Bergmanin ja näyttelijä Liv Ullmannin tytär. Hän elää avioliitossa Niels Frederick Dahlin kanssa, jonka kanssa hänellä on yhteinen lapsi. Lisäksi Ullmannilla on yksi lapsi aikaisemmasta liitostaan ja kaksi adoptiolasta. Perhe asuu Oslossa.

Ullmann toimii nykyisin Norjan suurimman sanomalehden Aftenpostenin toimittajana ja kolumnistina.

 

Kirjasta esiin nousseita asioita:

Tämä kirja tuntui olevan todellinen pähkinä purtavaksi! Moni piiriläinen sanoi odottaneensa tätä kokoontumista, jotta pääsee kuulemaan muiden mielipiteitä. Kirjan kepeys ja älyllisyys viehätti, mutta välillä se oli liikaa. Fiktiivinen todellisuus ja fantasia sekoittuivat kirjassa niin, että lukija tulee huijatuksi. Kaikki kirjan henkilöt olivat pudonneet jostakin, mutta eivät välttämättä konkreettisesti. Putoamisen voi käsittää ikään kuin metaforaksi - onko kirjailija niin fiksu, että haluaa tietoisesti pudottaa lukijan kärryiltä? Yhdestäkään henkilöstä ei saanut syvällistä kuvaa - tarina ei kasva eikä syvene. Yksi kirjan teema tuntui olevan ihmisten kohtaamattomuus. Nuoren Amandan ja vanhan Axelin ystävyys koettiin kauniiksi ja positiiviseksi. Kirjasta tuli mieleen Ingmar Bergmanin elokuvan leikkaamaton käsikirjoitus. Tarinan ydin on tasapainottelu katon reunalla - vertauskuva parisuhteesta ja yksinäisyydestä. Ullman kirjoittaa isoista teemoista, mutta jättää lukijan yksin.