"Maisema on aina mielentila"

Maaliskuussa keskustelimme Jamie Zeppan omaelämänkerrallisesta kirjasta Ylitse taivaan ja maan

 

Hieman kirjailijasta:

 

JAMIE ZEPPA

Jamie Zeppa on syntynyt  vuonna 1964 Kanadan Ontarion Sault Sainte Marie:ssa. Oppiarvoltaan hän on kirjallisuustieteen maisteri. Nykyään hän opettaa englannin kieltä Seneca Collegessa Torontossa.

Vuonna 1996 Jamien essee ensimmäisestä kuukaudestaan Bhutanissa voitti CBC-Canadian kirjallisuuspalkinnon. Esseestä kasvoi lopulta kokonainen kirja Beyond the sky and the earth (1999) – Ylitse taivaan ja maan (suom. 2000). Kirja on julkaistu kymmenessä eri maassa ja käännetty seitsemälle eri kielelle (2010 menn.).

Zepalta on ilmestynyt vuonna 2011 novelli Every time we say goodbye. Kirjaa ei ole suomennettu. Hän on myös julkaissut artikkeleita useissa eri lehdissä.

 

"Sinun on lähdettävä kodistasi ja jätettävä maasi. Niin tekevät kaikki Buddhan lapset" Tässä yksi kirjan monista buddhalaisista viisauksista.

 

Keskustelua lukupiirissä:

Lähtö maapallon toiselle puolelle, syrjäiseen Bhutaniin, oli päähenkilön nuoruuden repäisy tavallisesta arjesta. Silloin elettiin 1980-luvun jälkimmäistä puoliskoa. Myös Jamien avoimuus ja sydämellisyys auttoi sopeutumisessa vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Kirjan alkuosasta pidettiin eniten. Siinä kuvattiin Jamien alkuaikoja Bhutanissa ja lasten opettamista pienessä kylässä. Ensimmäiset kaksi viikkoa Jamie söi vain keksejä, kunnes oppilaat opettivat hänelle ruuan laittamista petrolikeittimellä. Bhutanissa ihmisillä on mitä he tarvitsevat - ei yhtään enempää. Ihmisten välittömyys ja ystävällisyys korvasi aineelliset puutteet. Zeppan kirja on hyvin visuaalista luettavaa - Bhutanin jylhät vuoret ja riisipellot lukija saattoi kuvitella silmissään.

 

Keskustelimme kulttuurieroista, joka on kirjan keskeinen teema. Bhutan on edelleen maailman eristyneimpiä valtioita ja vallitseva tila halutaan säilyttää. Esim. televisio sallittiin maassa vasta vuonna 1998. Bhutanin talous on maailman vähiten kehittyneimpiä.

 

Kaikki lukupiiriläiset pitivät kirjasta ja olisivat halunneet lukea lisää kirjailijan elämästä.

 

Kirjailija pohtii kirjassaan mm. saapumisen ja perillepääsyn eroa: "Saapuminen on fyysistä ja tapahtuu kertaheitolla. Määränpäähän voi saapua pääsemättä silti koskaan perille - sinne tulee ja siellä katselee ympärilleen, ottaa muutamia valokuvia, tekee vähän muistiinpanoja ja lähettää kortteja kotiin. Siten matkustava luulee tietävänsä, missä on, mutta ei todellisuudessa ole edes lähtenyt kotoa. Kauemmin kestää päästä perille. Silloin siirtyy paikasta toiseen hitaasti, pieninä palasina. Perillepääsy tuntuu siltä kuin heräisi vähän kerrassaan monen viikon kuluessa. Jonakin aamuna sitä avaa silmänsä ja on lopultakin perillä, oikein todella perillä."